Virallista !

Nyt se on virallista. Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen nimeltä:

PauPauSuo

Nauttikaa uudesta blogista, toivottavasti tykkäätte ! :)

Hmmm

Oon alknu miettimään blogin siirtoa... Mutta minkä nimisenä ja mistä aiheesta... Mietintä myssy pyörii kovaa...

Au ja Voih !

Sattuu.. Olin eilen salilla pt tapaamisessa ja sattui pieni vahinko. Vika oli omani mutta silti harmittaa ja sattuu. Vahinko on nolo, olin menossa matolle tekemään vatsoja ja sitten hups.. Matto lähti alta ja vasen olkapää hetkellisesti pois paikoiltaan.. NAM ! Käsi on aivan helvetin kipeä, en pysty nostamaan sitä juuri ollenkaan ja tuntuu että se ei ole juuri nyt siellä missä sen pitäisi olla... Mutta ei se mitään napsin vähän Buranaa ja annan sen olla niin ehkä pääsen huomenna töihin.. Pitää katsoa mitä S on asiasta mieltä, varmasti täysin eri mieltä kuin minä. Noh sen näkee illalla millainen se on, nyt tuntuu että ei tässä mitään kun saan pitää sen samassa asennossa koko ajan...



Postaus oli nyt tällä kertaa lyhyt mutta teen päivitysisä mittaus osioon.... Katsokaa ja oudoksukaa jos haluatte....

Sali

Jäi tuo ruoka juttu kesken mutta näette sitä ainakin osan siitä mitä viikon aikana suuhuni pistän.... Mutta en sitä kuitenkaan enää jatka tällä erää vaan ehkä josksu myöhemmin myöskin 3 päivän ruokapäiväkirjana. Mutta jos vaikka siirrytään hieman liikuntaan.  Yritän saada koottua viikon ajalta aina urheilu suoritukset tänne ja  hieman kerrottua mitä olen tehnyt jos olen käynyt vain salilla.

Taustana vaikka sellainen sananen että olen edelleen, uudella kaudella, Pekan kanssa eli pt:n kanssa kerran viikossa. Olen siis ainain kerran viikossa Lauttasaaren liikuntakeskuksessa ja muina aikoina käyn joko Fressi, Simonkatudulla tai Fressi, Leppävaarassa

Olen saanut Pekalta pallo ohjelman jossa on erilaisia liikkeitä joita voin tehdä niin salilla kuin kotonakin. Olen pariin otteeseen tehnyt liikkeitä kotona ja salilla. Muuten salilla olen tehnyt sitä mitä Pekka sanoo mutta yksin ollessani koitan soveltaa ja muistaa mitä kaikkea ollaan tehty. Tietysti olen hulluna Body Pumppiin ja siellä pitäisi taas yrittää käydä yhtä aktiivisesti kuin kesälläkin. Harmi vaan että syksyn pimeys ja kylmyys on tehnyt tehtäväänsä ja saanut mut jäämään kotiin peiton alle.

Tänään oli Pekan kanssa treeni ja fiilis on mitä parhain. Ku vaan sais itteään niskasta kiinni ja lähtee töistä suoraan sinne salille hikoilemaan ja nauttimaan siitä treenin jälkeisestä fiiliksestä. Treenin kruunaa ehdottomasti sauna ajan kanssa ja kunnon suihku. Olen aina ihmetellyt että miten ihmiset voi lähtee salilta ilman suihkua. Mua ainakin ällöttää niin paljon. Voi tietysti olla että he eivät ole tehnyt samalla "raivolla" ja halulla kuin mä. Mutta jokainen tekee omalla tyylillään asiat enkä voi tuomita niitä mutta ihmettelen vaan taas ääneen.

Siinä nyt alkua tälle osa projektilleni.. Iloisena yllätyksenä itselleni ja ilmeisesti Pekallekkin tuli se että teen melkeen kovemmilla painoilla salilla kuin miehet ! Hmm... Tänään meni jalkaprässissä 100kg, etureisi (laitteessa) 40kg, takareisi (laitteesa) 35kg, vatsat (laitteessa) 42,5kg.. Vähän tuntuu mutta kun menin sanoon että viimeeks ei tullu paikat kipeeks ni tän jälkeen varmasti tulee. Ja tosiaan toistoja oli 15-20x4. Että silleen tänään !

Katotaan miten ehdit tätä liikuntaa päivitteleen. Tämä viikko jää varmaan vähän heikommalle kun lähden pe Turkuun ja tuun vasta ma takaisin. Mutta nyt venyttelyä ja pienon pimputusta rentoutukseen !

Day 3

No niin ja 3 päivä on taas päättymässä. Tänään oli siitä erikoinen päivä että töissä oli kamala kiire ja sitten näin ihanan Mirpun <3. Siinä kierreltiin kauppoja ja käytiin kahvilla. Ja tietysti juoruiltiin oikeen huolella ja suunniteltiin kaikkea jännää !

Keskiviikko 2.11.


Aamupala n. klo 6.45, töissä


Kuppi teetä ja hieman hunajaa


Aamupala 2 n. klo 9.00, töissä


2 palaa karppileipää
1+1 tl oivariinia
1+1 kalkkuna
1+1 Oltermanni
3 dl teetä


Lounas klo 12.30,ruokala


2 dl Lihakastike
salaatti (porkkanaraaste,salaatinlehti, tonnikala+riisi+jotain=hyvää)
vohveli
hillo
kermavaahto

Päivä"kahvi"

Waynssin vihree tee 
-"- vadelma smoothie ( älyttömän makeeta!)

Päivällinen,Amarillo n. klo 18.30

garlic piffi
coleslawia
ranskikset


Siinä oli taas tämä päivä... Nyt nukkumaan ku aamulla töihin ja sieltä salille ! Jei !


Liikunta 

0
kävely keskustassa ja töissä. 

Day 2

No niin täkin päivä alkaa olemaan pikku hiljaa pulkassa.  Aamulla tuntu että tää päivä ei oo ikinä ohi.  Töissä oli suht rauhallista ja lepposaa, siksi varmaan aikaki meni niin oudon hitaasti. Mutta ruoka maistuis ja sitä rataa :D. Ja miettikää nyt on jo MARRASKUU ! Pian on JOULU !!! <3.

Tiistai 1.11.11

Aamupala n. klo 5.40, kotona

1 pala Karppinen leipää
1,5tl valkosipuli&yrtit  tuorejuusto (Philadelfia)
2dl Fun light Mansikka-sirtuuna mehua


Kunnon aamupala n. klo 9.00, työpaikan kahvihuone


2 palaa Karppinen leipää (paahdettuna <3)
1+1 tl oivariinia
1+1 kalkkuna
1+1 Oltermanni
2 dl Luomuteetä


Lounas n. klo 12.15, työpaikan ruokala


2palaa Keltaistakalaa (seitä ja jotain keltaiska kastiketta joka ei maistunut miltään)
salaatti ( porkkanaraaste,maissi,kurkku ja salaatinlehti)
pieni pala toscakakkua ( oli liika makeeta että tällänen herkkuperse ois voinu sitä syödä YÖK!)
vettä

Päivällinen n. klo 18.40, kotona

Kampin take away salaatti (kana, porkkanaraaste,kurkku,raejuusto,kanamuna, valkosipuli salaatin kastike)
cashew pähkinöitä noin 0,5 dl
2 palaa Karppinen 
2+2 tl valkosipuli & yrtit sulatejuusto (Phila)
Vitamin well vesi ( Vihreän omenan makuinen)


Tässäpä tämän päivän syömiset. Oli ihan hirvee nälkä ni ei menny kauaa ku salaatti oli paremmissa suissa. Nyt taitaa käydä niin meikä hyökkää sohvan kimppuun hetkeksi ja sitten aikasin nukkumaan ! Huomenna taas uudet kujeet !

Liikunta 

Kuntosali 

• Kävely 15 min reippaaseen tahtiin
• pallotreeni (erillinen postaus ensi viikolla treeneistä ym)
• kävely 7min reippaan hidasta palautusta
• venyttely

Tälle viikolle tulee vielä ainakin 2 kertaa, aika vähän mutta "tauon" jälkeen varovaisemmin.

Ruokapäiväkirja + Treenipäiväkirja

Koska toiveiden joukossa oli ruokaakin koskeva toivomus niin  alotetaan vaikka siitä kun se kuitenkin mun päivissä aika paljon pyörii.  Ja treenaukseen liittyvää niin yhdistelen näitä nyt jotenkin tässä matkan varrella. Katotaan mitä tapahtuu..

Taustana sen verran että tosiaan karppaan ja siinä yritän pysytellä vakaasti. Välillä sattuu poikkeuksia mutta ruotuun vaan on palattava. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää lauantaita jolloin Mirppu kysyi että josko lähtisin baariin ja sinnehän tuli mentyä kun viime kerrasta oli pitkä aika. Ja hauskaa oli ! Olen tällä hetkellä sitä mieltä että baarissa käynti on turhaa rahan kulutusta ja kaikki se viina määrä saa vaan kiloja lisää. Sekä sen juomareissun jälkeen menee ainakin "hukkaan" yksi päivä, mun kohdalla se tarkoittaa sitä että oon tosi väsynyt ja en millään jaksa mennä minnekkään tai tehdä mitään.  Saatan kuulostaa tylsältä ja ilkeältä ihmiseltä mutta jos totta puhutaan niin helposti baari reissuun saa menemään noin 100e (sisäänpääsy,narikka,juomat,matkat kotiin [taksi]), niin keksin kyllä 100e muutakin käyttöä ja varmasti keksii moni muukin. Mutta tietysti menen kun siltä tuntuu baareihi ja muihin illan istujaisiin jos vain kutsuja tulee.

Mutta nyt siis itse aiheeseen. Ajattelin tehdä viikon verran mun normaalia syömistä. Jos joku muu karppaaja tätä lukee saattaa olla kauhuissaan että syön joissain määrin hiilareita mutta en halua kieltää itseltäni kaikkea. Silloin tällöin tekee hyvää laittaa teehen hunajaa ja saada pieni makeus kun sitä kaipaa.

Maanantai 31.10.2011

 Aamupala, noin klo 9.30 kotona

2 palaa karppinen leipää
1+1 tl oivariinia
1+1 karlkkuna filee 
1+1 Oltermanni juutos
juomana 3 dl Viisasten teetä

Lounas noin klo 12.30 töissä ruokala


2 kpl jauhelihapihvi
salaattia ( salaantin lehti,kurkku ja ananas pala)
salaatin kastikkeena sinappinen
keitettyjä porkkanoita
n 1dl ruskeaa kastiketta
n. 2dl vadelma+mustaherukka rahka

Päivällinen noin klo 17.30, töissä kahvihuone

2 palaa Karppinen leipää
1+1 tl oivariinia
1+1 karlkkunaa
1+1 Oltermannia
n. 2dl luomu teetä
1 kpl skyr-maitovalmistetta ( vähän ku rahkaa)

Iltapala noin klo 19.30, töissä kanslia

1 pala Karppinen leipää
1 tl floraa
1 kinkku
1 juusto
 teetä 
1tl hunajaa

Liikunta:

0 
Paitsi tietty töissä kävelyä edes takas. 

Tälläsitä meikäläinen on vetänyt tänään naamariin. Nyt alan painuun suihkuun ja katon treeni kamat valmiiksi ku huomenna ois tarkotus suunnata salille... Hyvin pitkän ajan jälkeen...  Oon varmaan aivan kamalan kipee mutta... Mulla on uutena tavotteena että kun Mirpun synttärit  ja S:n synttärit on joulukuussa ni sillon vähintän -10 kg vaa'assa !  Ja noita synttäreitä vietetään jo 10.12 että reilussa kuukaudessa ois tarkotus saada toi pois ! Mutta liikuntaa vaan nyt lisää.... Mutta huomenna illalla sitten huomisen syömiset ja treenaukset ! :)

Kysy kysy kysy !!

Hellouuuu.. koska oon taas ollu niin kauan hiljaa ja kärsinyt pään tyhjyydestä niin ajattelin että jos teillä jotka tätä lukee ni joku hyvä idea mistä haluisitte että kirjotan niin otan ne vastaan ! Kysyä saa ja koitan vastailla ja silleen ! Jos joku vielä luekelee tätä kun oon ollu niin kauan hiljaa :(. Nyt yritän oikeesti taas tsempata tän kanssa...


Yritän vilä tänään saada jotian tekstiä ja ajastettua jotain jos vain saan ajatukset kokoon ja koottua jotain järkevää kirjotettavaa ! :D

Myöskin...

Minun ajatuksiani Suomen hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen ongelmista voi lukea mun toisesta koulun blogista eli:
hyvinvointiyhteiskunta .


tälläista taas nopeesti laitettuna...

Jee Jee Jee !

Jeee !!! Eilen oli aivan huippu perjantai, sain tietää että mut on valittu nykysen työpaikkani varahenkilöstössä olevaan vakinaiseen virkaan/toimeen / mikä lieneekään ! Olin haastattelussa keskiviikkona ja sanoivat sillon että ens viikolla saan tietää. Noh ens viikko tuli nopeemmin ku uskoinkaan ! Jeeeeeee !!!!

Oon niin sanoin kuvaamattoman onnellinen et sain sen paikan, moni sano kyl töissä että mulle se paikka menee kyllä mutta jotenki aattelin et tulee joku mua kokeneempi ku vie koko potin.. Moni onnitteli ja toivotti tervetulleeksi taloon vaikka oonki jo puol vuotta siellä pyöriny.. Voi tätä onnea ! Vaikka virka alkaa vasta 1.10 niin aattelin jo vähän juhlistaa sitä sillä että höllään hieman laihiksesta ja syön pikku pussin karkkia ja juon pari lonkeroa. Ihan vaan noiden uutisten vuoksi. 

Tää oli tällänen pika postaus koska koulu hommat odottaa ja pakko saada tänään kaikki valmiiksi ! Huomenna on palautus päivä ääää hommat on niiiiiin kesken...

Minä ja kaikki muut oikkuni

Ensin olen kauan kirjoittamatta mutta nyt on aihe josta voin kirjoittaa vaikka kuinka monta kertaa ja miten usein tahansa. Aiheena minä, läskeys, ystävät(onko niitä?), seurustelu = mun historia. Haluan jakaa tän vaan siksi että saan pääni tyhjäksi edes joskus ilman että kenenkään tarvitsee oikeasti kuunnella mua.


Minä hyvänä esimerkkinä siitä miten vartaloaan ei tulisi kohdella. Olen ylipainoin, aina ollut. Olen aina joutunut ostamaan vaatteet "isoje tyttöjen" puolelta, koska normaali puolen vaatteista loppuivat koot kesken. Muistan joskus kun menin äidin kanssa Turussa ostamaan mulle farkkuja, tuuma koko taisi olla silloin jotain 40, vedin farkut jalkaan kauhealla ähinällä, nappi niin pinkeänä että se soi ja pelkäsin koko ajan että se lentää myyjän naamaan jos hengitän. Vetoketju juuri ja juuri kiinni, sanoin äidin ja myyjän kysyessä ovatko farkut hyvät, "ovat, vähän jäykät kun ovat uudet mutta voin näytä käyttää ihan hyvin". Farkut lähti mukaan mutta pidin niitä ehkä pari kertaa, nappi räjähti kesken koulupäivän. Olin silloin vasta yläasteella, eli jotain 15v. Ei kauhean hyvältä kuulosta.

Samaan aikaan tuli pahemmat itsetunto ongelmat ja turhia kokeiluja miesten kanssa, seksiä niin usein kuin vain joku netistä laittoi mun ilmotukseen vastauksen. Olin aika pohjalla mutta samalla kuitenkin innoissani että taas joku uusi mies edes vähän tykkää musta. Ja kyllähän 16-18v tyttö nyt saa kenet vaan mukaan kun sanoo että haluu kokeilla kaikkea uutta ja ihmeellistä. Seksi tuli ja meni. Niin tuli myös paino, en koskaan seurustellut vain yhden illan juttuja mutta sitäkin enemmän itkua ja lohtu syömistä. Vaikka pelasin silloin vielä korista ja olin aika hyväkin siinä niin vielä parempi olin syömisessä. Paino pysyi aika paljon samassa mutta nuosu suhdanteinen se oli ollut koko ajan. Pääsin amikseen ja syöminen jatkui, paino nousi ja enää ei saatukkaan vaatteita, "normaalien" ihmisten puolelta jouduin menemään sinne pieneen mummonurkkaukseen eli "isojen tyttöjen" puolelle ostamaan vaatteita. Noloa. Sitten tapahtui se viimeinen piste. Polvi vääntyi pelissä jotenkin kummallisesti ja en pystynyt jalalle varaamaan. Noh enhän minä minnekkään lääkäriin mennyt vaikka olisi ehkä kannattanut mennä heti. Noh kävely oli hankalaa mutta sisukkaasti menin takaisin treeneihin ja peleihin, aina se meni vaan uudestaan ja uudestaan ja joka kerta vielä vähän pahemmaksi. Lopulta en pystynyt astumaan jalan päälle ollenkaan ja äiti pakotti minut lääkäriin. Siinä käytiin kuvilla ja vastaanotolla, lääkärin komentti oli kuvien näkemisen jälkeen että "Koskas neidille sopis tulla leikkauspöydälle, jalka pitää saada kuntoon". Sain 17 vuotis synttärilahjaksi polvi leikkauksen. Noh leikkaus meni hyvin ja jalka alko parantumaan ja pystyin osittain kävelemään ilman keppejäkin. Kävin fysioterapiassa pari kertaa viikossa ja opettelin kävelyn uudestaan, kun aina jalka virheasennossa ei tee hyvää selälle,lonkalle ja nilkalle.

Olin taas kunnossa ja pystyin jatkamaan samaa mistä olin aloittanutkin, sekoilua miesten kanssa. Miehiä tuli ja meni ja samalla meni mun loputkin itsetunnon rippeet. Valmistuin ja sain töitä. Tapasin miehen jonka kanssa luulin et kaikki meni menee hyvin. Hän asui Kirkkonummen läheisyydessä ja tuli usein käytyä pk-seudulla miestä tapaamassa. Se mikä oli ehkä omituisinta koko jutussa oli se että meillä ei ollut seksi juurikaan, hommaan vaikutti myös se että mies oli niin perso viinan perään. Noh hommaa jatkui vielä tämän vuoden alkuun mutta eipä se kauaa kestänyt sen jälkeen. En jaksanut enää sitä että mies oli aina humalassa tai darra kun me nähtiin ja mulla meni aivan liikaa rahaa siihen että tulin aina tänne ja olin muutaman tunnin ja takaisin kotiin. Nyt kun mietin, olisin ollut paljon onnellisempi ilman sitä miestä. Taas yksi sydämen sirpale pienemmäksi, sirpaleet eivät aina tuo onnea vaikka niin väitetään.

Sitten kaiken tämän jälkeen muutin tänne Espooseen. Vanhemmat eivät asiaa hyväksyneet juuri mitenkään, nyt reilu puolen vuoden jälkeen he ovat joten kuten hyväksyneet asian että asun täällä ja tulen toimeen omillani. Olin aluksi hyvin yksinäinen, en koskaan kertonut sitä vanhemmilleni. Ei mulla ollut ystäviä eikä ketään jolle asioista puhua, vietin aikaani yksin suihkussa itkien ja syömällä herkkuja. Paino nousi ja vaatteet alkoivat tulemaan kireiksi. Töissä meni ihan hyvin, kaikki oli uutta ja ihmeellistä, kaikki bussi reissut tuntuivat uusilta ja piti katsoa tarkkaan pysäkkien nimet kun meni jonnekkin. Kun lähti Helsinkiin tuntu se niin suurelta ja ihmeelliseltä paikalta että siellä olisi vain voinut olla ja ihmetellä ihmisiä ja kaikkea muuta mitä siellä oli, Turussa kun ei juurikaan ole mitään vaikka suht iso kaupunki onkin. Noh näin Mirppua silloin tällöin vaikka ennen muuttoani tänne oli isot suunnitelmat miten sitten aletaan käymään salilla ja syömässä ja shoppailemassa, mikään niistä ei juurikaan toteutunut. Olin silti yksin ja sain vain nasevia kommentteja että mun pitää alkaa tutustua ihmisiin eikä vaan olla kotona. Mistä mä vieraassa kaupungissa löydän ketään tai mitän paikkaan missä sen voisin tehdä? En tiedä vieläkään mitään paikkaa missä voisin saada uusia ystäviä. Olen edelleenkin ulkopuolinen joka asiaan. En koskaan pääse sisälle minnekkään "piiriin" koska en tunne ketään enkä ole niin sosiaalinen että dösärillä vain alkaisin höpisemään ihmisten kanssa. Nyt töissä kun on ollut kesätyöläisiä olen aika monen kanssa jutellut ja facebookissa kavereita ja silleen että jonkin verran kavereita on tullut lisää. Sain töistä myös talvella uuden ystävän, Annin. Käytiin baarissa ja hengailtiin muutenkin. Anni alkoi seurustelemaan ja oli tietty paljon pojan kanssa. Ei sekään haitannut meitä ja sitä että ei nähty usein. Mirppu löysi myös miehen ja alkoi myös tietysti olemaan miehen kanssa. Nyt toinen on eronnut ja toinen vielä seurustelee, ja he viettävät aikaansa yhdessä ja minä olen ulkopuolisena kaikkeen. Minulla on 2 vuorotyö ja vkl on myöskin töitä, heillä on 8-16 duuni ja vkl vapaita loistavaa aikaa viettää seuraa miden ihmisten kanssa ja bilettää. Koska nyt olen ulkopuolisena tähän kaikkeen mua ei pyydetä kuin kerran kuukaudessa että sopisko sillon tehdä jotain, jos olen töissä niin vastaus tulee nasevasti että " sulle ei koskaan sovi mikään, ole sitten yksin ja oo sen sun S:n kanssa jonka kanssa oot aina kun sulla ei oo muuta elämää kun se". Haluaisin osallistua mutta en ala pakottamaan ihmisiä olemaan mun kanssa tekemisissä jos se on vaikeaa hyväksyä että mulla on poikaystävä joka kerrankin välittää, duuni joka vie mun vapaa-aikaa viikolla ja viikonloppuisin sekä se että haluan joskus vapaa päivinäni vain olla yksin ja katsoa leffaa tai lukea kirjaa. En tahdo olla enää se jolle soitetaan kun tarvitaan jotain tai että kun ei ole ketään muuta joka vastaisi puhelimeen tai haluaisi lähteä kahville, en halua olla viimeinen vaihtoehto. Enkä halua että pitää olla tekopyhä että on muka ikävä kun sitä ei tasan tarkkaan ei ole. Elämä sujuu siis mainiosti ilman mua niin miksi siis väkisin tehdä musta osallinen siihen mihin ei oikeasti halua?  Mua häiritsee se että ihmiset luulee että kun iso kokoinen ja ruma että mulla ei oo tunteita. Mulla on, itken kun kirjotan tätä oon monta päivää itkenyt mun poikaystävälle kun mulla ei oo ketään muuta jolle itkeä asioista kun se. Enkä halua että S on se jolle kaadan niskaan kaiken paskan mitä mun ystävät tekee mulle. Mutta ehkä asia on vain tarkotettu niin. Ajan varmasti sillä vielä suurimman rakkautenikin pois. Epävarmuudesta ei pääse koskaan eroon jos ei sitä oikeasti halua, ja uskokaa pois mä haluan mutta se ei oo läpihuuto juttu vaikka niin väitetään.

Olen kirjoittanut paljon poikaystävästäni S:stä. Ollaan nyt tunnettu 6kk, ja siihen mahtuu niin paljon kaikkea. Me ollaan naurettu, itketty, väitelty.. Kaikkea mahdollista. Olen ajanut itseni itkemään miehen vuoksi, siitä miten en osaa olla hyvä tyttöystävä, en osaa olla täydellinen hänelle, en ole laiha (vaikka mies väittää että pitää pyöreämmistä tytöistä), en ole kaunis enkä osaa käyttäytyä. Olen esitellyt miehen vanhemmilleni mutta mies ei ole sitä tehnyt. Hän on puhunut asiasta äitinsä kanssa mutta mitään ei ole sovittu. Joko mies ei halua tai vanhemmat ei halua tai sitten mies suunnittelee jättävänsä mut pian. Me ollaan aika nopeasti edetty tähän missä ollaan. Mies on viettänyt 2 viikkoa asuen mun luona, alussa valvottiin pitkään ja oltiin silti pirteitä aamulla muutamien tuntien unien jälkeen, soittelimme jatkuvalla syötällä, tekstailimme kaikkea mahdollista. Nyt tietysti kun suhde on vakiintunut ja tiedetään että toinen välittää ja rakastaa ei asiaa tule enää juurikaan niin paljoa mietittyä, mutta silti salaa kun itken itseni uneen mietin että kumpa me voitaisiin palata siihen kun nähtiin ekan kerran ja kun S otti muhun yhteyttä Suomi24 ja kaikki oli niin ihanaa. Vaikka meillä on vieläkin ihanaa niin haluaisin vielä palata siihen kun kaikki oli niin uutta ja ei millään halunnut olla yksin tai mennä töihin ja ne pienet perhoset vatsassa kun toinen soitti tai laittoi viestiä. Kaikki se, se on mulle tärkeää.

Olen itkenyt paljon myös senkin takia kun ei niitä ystäviä enää tunnu olevan. Olen taas yksin, ainut ystävä mulla on S. Mulle vaan sanotaan että eristän itse itseni vaikka asia ei ole niin, että väkisin työnnän ihmiset pois mun luota, ei asia ole niin. Vaikka mun nuoruus ei ole sisältänyt huumeita, mulla on ihanat vanhemmat ja hyvät sellaiset, mulla on aina ollut asiat silleen hyvin, oon silti täysin rikki sisältä. Olen pitänyt tätä kulissia yllä viimeiset 5vuotta, ja nyt en enää jaksa. Voin sanoa näin "julkisesti" että mulla ei oo asiat hyvin. Pelkään paljon asioita, pelkään olla yksin, pelkään että S jättää, pelkään että nämä viimeisetkin ystävät hylkäävät mut lopullisesti. Pelkään että kukaan ei usko mua. Ylipainoisia on niin helppo huijata ja satuttaa. Jos näin ei olisi, kaikki olisi hyvin. Mulla olisi mun ystävät, mulla olisi kaikki hyvin, olisin onnellinen. Nyt ei ole eikä taida pitkään aikaan ollakkaan. Onneksi mulla on S joka vielä jaksaa mua ja ymmärtää mua. Musta tuntuu että kun julkaisen tän niin mulla ei oo niitäkään vähää ystäviä joita luulin että mulla on. Mutta nyt on asiat ilmaistu ja loppu jää elämään. Joskus kun mä olen laiha ja nätti, hyvän itsetunnon omaava mä näytän milti tuntuu olla yksin ja miltä tuntuu kun syrjitään. Saatte maistaa omaa lääkettänne. Kiitos ja anteeks.

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Mitä on rakkaus..
Musta rakkaus on mm näitä juttuja:

Rakkaus = <3
Rakkaus = ihminen
Rakkaus = perhosten lenteleminen vatsassa
Rakkaus = välittämistä
Rakkaus = vakiintumista
Rakkaus = turvallisuus
Rakkaus = kaunista
Rakkaus = arvostusta
Rakkaus = hitaasti syttyvä
Rakkaus = IKUISTA
 

Aiemmin jo kirjoitinkin omista rakkauksistani jotka nyt ovat päällisin puolin olleet ja on hyviä. Mutta rakkauttakin on niin monenlaista. Vaikka rakkaus on ihanaa ja tunne kun toinen on poissa päivän, tuntuu vuodelta.

Nykyään sanotaan liian hepposin tuntein että "rakastan sua". Rakkaus ei tule vain *naps*, se on pitkä prosessi minkä aikana opetellaan tuntemaan toinen ja viettämään aikaan. Riitelemään ja sopimaan. Nyt kun 14-16v  "pariskunnat" sanovat toisilleen että rakastavat toisiaan ei se voi olla otta. Tai voi mutta tuskimpa he tietävät mitä rakkaus on. Ja teini kihlat, voi elämä. Mulle henk.koht kihloihin meneminen on lupaus siitä että joskus menen naimisiin ko miehen kanssa. Perustan perheen ja olen onnellinen. Valitettavasti nykyään homma ei mene enää niin. Osittain rakkaus ja kihloihin ja naimisiin meneminen on menettänyt merkitystään.

Mutta rakkaudella on toisetkin kasvot. Meillä kertoi töissä kerran yksi vanhempi nainen nuoruudestaan, se ei ollut kaunista kuunneltavaa. Tässä hieman tiivistettynä ja ilman nimiä.

"Nuori ja nätti nainen löytää unelmiensa prinssin. He rakastuvat ja menevät naimisiin. Saivat ensimmäisen lapsen ja kaikki on loistavasti. Sitten miehestä alkaa paljastua piireteitä joita kukaan ei haluaisi nähdä. Mies alkaa käymään huorissa, ryyppää ja sitten... Alkaa hakkaamaan vaimoaan. Kunnolla, kuristaa, viiltää, siis kunnon perhe väkivaltaa. Noh sitten nainen tulee toisen kerran raskaaksi ja lapset pyörittävät arkea ja samalla mies naista. Nainen on monta kertaa ollut lähellä kuolla mutta silti.. Ei jätä miestään. Vasta kun naisen ystävät pakottavat naista tekemään poliisi jutun ja pahoinpitely syytteen pahemman kerran hakkaamisen jälkeen. Nainen on ollut lähellä halvaantua mutta se ei miestä liikuttanut vaan hakkasi lisää naista joka on maannut maassa verisenä ja liikkumattomana. Jotenkin hänet saatiin sairaalaan ja rankat hoidot olivat tehonneet ja nainen saatu käveleväksi ja hyväkuntoiseksi. Silti, hän palasi miehen luokse. Nyt vasta noin 20 vuotta sitten nainen teki päätöksen ja otti lapsensa ja kamansa ja muutti pois. Hankki lähestymiskiellon ja elää nyt onnellista elämää täällä, ilman miestään. Hän sanoi että kerrankin elämä on elämisen arvoista. Mutta silti, on se rakkaus kummallista kun se saa pysymään suhteessa jossa ei ole hyvä olla. "

 Rakkaus ei siis ole aina niin helppoa ja ihanaa kuin kuvitellaan. Mutta osa saa onneksi elää suhteessa jossa ei ole väkivaltaa, kyttäämistä ja nuuskimista. Silloin kuin noin tapahtuu ei ole enää kyseessä rakkaus, vaan osittain hölmöys jäädä vaikka tietää että ensimmäisen kerran jälkeen tulee toinen ja kolmas. Haluaisin pelastaa kaikki nämä naiset. Mutta valitettavasti en voi kaikkia pelastaa, mutta toivon että kaikki ne naiset jotka ovat olleet tai ovat tälläisessa suhteessa että miettisivät oikeasti sitä että onko se mies sen arvoinen että pitää olla hakattavana?

Mutta uskon silti että rakkaus on hyviä asioita, suurimmalle osalle ihmisistä. Juurikin niitä ruusunpunaisia ajatuksia ja siirappia sokerin päällä. Rakastakaamme siis kaikki toisiamme <3

Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään

Tämä on aika hassu aihe... Mutta kun  teen tämän ajastuksella niin kirjoitan siis lauantai päivästä.. Tässähän sitä tulee:

Varhaisaamiainen kotona
2dl  Multivitamiini mehua

Aamiainen töissä
2 ruisleipää, (voita,currykalkkunaa ja 15% juustoa)
mango-appelsiini jugurtti
ja mukillinen teetä

Lounas töissä
½ lautasellista salaattia (salaatinlehti,ananas ja jotain hassuja suolapähkinän näköisiä palloja)
Sianliha kastiketta
1/4 dl perunamuusia
2kpl ruisleipää ja voita
2x 2dl vettä

Siinä on nyt tähän mennessä eli klo 16.00... Illalla ois tarkotus kattoo leffaa ja hieman herkutella juustonaksuilla ja karkilla sekä ottaa ehkä yksi kylmä Kulta Lonkero.

Mun ruokailu on siitä hassua että en yleensä syö päivällistä, paitsi jos oon pitkässä päivässä töissä eli 14h. Ja koitan Pekan ohjeiden mukaan olla vähä hiilarisella dietillä mutta aina se ei onnistu kun tekee niin paljon mieli kaikkea. Mutta jos vertaan syömistäni nyt ja Turussa asuessani niin olen muuttanut jo siinä sitä niin paljon että pyrin välttämään viimeiseen asti valmis ruokia. Hassua kun Turussa melkeimpä elin niillä... Mutta se mikä mua harmittaa on se että silloin kun muutin tänne niin käytin aikaa ruoan miettimiseen, mitä/milloin/miten ym. kun nyt vain kävelen töissä ruokalaan ja pakkaan ruokaa lautaselle tai purkkiin osastolle mukaan. Sinäänsä helppoa mutta sitten kun on vp niin oon aivan hukassa että missä se ruoka nyt on... Harmillista.  Mutta ehkä siihenkin jossain vaiheessa panostan ihan täysillä mutta nyt tämä työpaikan ruokala on se parempi vaihtoehto...

Päivä 3 – Minun vanhempani

Minun vanhemmat..Mitäpäs niistä nyt keksisi...Vaikkapa tälläistä...

Mun vanhemmat on parhaat. Nuorempana ja murkkuna tuntu että ne huolehtii liikaa ja on liikaa kiinni mun asioissa. Mutta nyt kun oon asunu yksin tässä "suuressa" maailmassa niin osaan arvostaa sitä että joku huolehtii ja soittaa perään. Tietysti nyt on aivan eri asetelmat kun silloin kun asuin kotona.

Molemmat mun vanhemmista, äiti ja isi on asunut koko ikänsä Turussa. Kun ne on tähän lapsien tekoon ryhtyneet ni ei ne varmaan ajatellut että sieltä tulee ensin mun veli ja kolme vuotta myöhemmin minä, the kauhukakara.

En ollut kuullemma kauhean helppo lapsi. Huusin kuullemma aika paljon ja kovaa, en syönyt jos joku liikkui samassa tilassa tai edes katsoi mua, tykkäsin purra erittäin paljon sekä viihdyin vaunuissa parvekeella kun oli kylmä. Olin jo silloin siis outolapsi.. Vaikka olin vaikea ja uhmakaskin murkkuna, vanhemmat ovat pärjänneet musta hyvin. Musta on tullut ihan kunnon ihminen, asun yksin ja pärjään omillani.. Olen saanut hyvät eväät elämääni ja nyt vasta osaan arvostaa sitä. Olen monesti miettinyt nyt ku menen bussilla joka paikkaan tai junalla että kuinka kivaa se loppujen lopuksi oli kun isi vei treeneihin ja haki, vaikka sillon se oli jotenkin noloa että vanhemmat on mukana. Tai kun käytin rautoja niin että aina jompi kumpi oli mukana kun niitä asetettiin tai poistettiin tai kun sanottiin " Pauliina ei enää tarvitse rautoja, me poistetaan nää kaikki nyt".

Nyt kun asun yksin niin osaan arvostaa sitä että äiti aina pesi vaatteeni ja silitti ja auttoi niissä. Nyt kun teen kaikki itse, saan syyttää vain ja ainoastaan itseni jos vaatteet menee pilalle tai ne ei ole pestynä. Mutta olihan siitäkin riitaa ja väittelyä kun joskus ei ollutkaan vaatteet pestynä ym. Muta kaipaan sitäkin jotenkin.

Mutta en silti kaikista riioista huolimatta voisi toivoa parempia vanhempia. Vaikke he eivät aina ymmärrä kaikkia mun oikkuja ja toiveita ym niin en silti vaihtaisi hetkeäkään pois. Vanhemmat <3

Päivä 2 – Eka rakkaus

Hmmm.. Ensimmäinen rakkaus.. Tarkoitetaanko tällä nyt ihmisrakkautta vai esine/asia rakkautta?
Noh kerron kummastakin jotain jos osaan... Sovellan hieman tähän kaikki rakkauteni... Tyypillistä minua! :D

Ihmisrakkaus...


Rakastuin jo päiväkodissa, olinkohan jotain 4-6 vanha. Rakkastuminen oli helppoa koska leikin aina poikien kanssa. Olin poikatyttö pienestä asti. Ensi rakkaus oli poika nimeltä Jan-Cristian. Olimme aina leikkineet yhdessä ja poika asui meidän lähelläkin joten tapaaminen oli hyvin helppoa. Meillä oli päiväkodin pihassa oma "koti" jossa aina leikimme kotia ja pussailimme. Otimme randomeita päiväkotilaisia meidän lapsiksemme ja kun siinä hetken aikaa ihmeteltiin että mistä ne lapset tulee niin jostain me se saatiin selville ja barbit hoitivat homman himaan. Vain lapsen mieli voi kuvitella että barbit voivat lisääntyä. Noh meidän rakkaus loppui siihen ku  poika muutti pois ja vaihtoi päiväkotia sekä ala-astetta, en ole sen jälkeen nähnyt poikaa. Rakastuminen oli siihen aikaan niin helppoa, voi vain pussailla ja leikkiä kotia. Nykyään on niin kova painostus että perhe ja lapset pitää syntyä äkkiä.

Toinen rakkauteni oli eräs Janne, todetaan vain hänestä sen verran että käytin liikaa aikaa ja rahaa häneen. Hänelle tärkeintä tuntui olevan alkoholi. Aina kun saavuin Helsinkiin oli mies joko ollut juomassa odotellessaan pari tai menimme jonnekkin juomaan "pari kaljaa". Noh suhdehan kariutui siihen kun enään jaksanut katsoa tai kuunnella sitä että mies oli kännissä kuin pieni käki tai niin kovassa darrassa että ei pysy mikään sisällä. Ja syyhän oli minun että ei koskaan ehditty näkemään. Tietysti... Nyt kun ajattelen oikein asiaa niin olin kyllä sen miehen kanssa enemmänkin kaveri kuin rakastavainen. Me ei esim. koskaan esitelty toisiamme vanhemmillemme, harrastimme hyvin harvoin seksiä (minulle tärkee) koska miehellä ei ottanut juurikaan koskaan eteen edes, ystävät jäivät myöskin välistä ja tutustumatta.. Paljon kaikkea mikä on kuitenkin aika tärkee minusta..

Nykyiseen rakkauteeni verrattuna, kaikki tuo edellinen on ollut vain pahaa unta. Minulla ja S:llä menee oikeasti hyvin. Nytkin mies on punkannut viikon mun luona, ei olla tapeltu eikä väitelty muuta kuin leikkisästi. Toisaalta kunnon riita tai väittely puhdistaisi ehkä ilmaa mutta ei meillä ole oikeastaan mitään mistä saada riitaa aikaseksi. Koska kaikki lukijat jo oikeastaan teitää mun ja S:n tapaamisen ja kaiken niin en ala kauheasti tässä siitä enää selittelemään. Ja se mikä tästä rakkaudesta tekee parhaan on se että tämä on oikeastaan juurikin sitä Rakkautta isolla R:llä. Mies tosin sanoi sen hauskasti.. Olimme Annilla ja jotain me puhuttiin tunteista ja kysyin vain mieheltä että "Rakastatko sä mua?" ja mies vaan pienessä kaljassaan nyökytti ku viimistä päivää ja kun halattiin ja pussattiin niin mies kuiskasi korvaan että "Oot ensimmäinen ketä kohtaa mulla on tunteita oikeesti". 

 Noh mitenkäs sitten ne muut esine/asia rakkaudet....

Rakastan suklaata. Sitä ei voi koskaan syödä liikaa eikä sitä ole koskaan tarpeeksi. Himon ja inhon välillä mennään mutta en voisi elää ilman suklaata. Se on vain jotian mitä ilman en voisi elää. Suhteemme suklaan kanssa on alkanut jo lapsuudesta kun aina joka joulu oli pakko saada suklaajoulukalenteri. Noh suklaathan syötiin ensin ja mukamas salaa vanhemmiltani mutta se oli vain niin hyvää. Suklaa menee kaikissa mahdollisissa muodoissa, jäätelönä,palana,keksinä.....

Rakastan myös erilaisia Hello Kitty kamoja, kuten olette ehkä lukeneet (hups!). Mutta tämäkin suhde ei ole helppo, oikeastaan viha-rakkaus suhde on muuttunut vain rakkaudeksi. Omistan jonkin verran Hello Kitty kamaa mutta enemmänkin voisi olla. Nyt toiveena olisi, neliö hieman nopan näköinen Hello Kitty- herätyskello. Entressessä oli sellainen mutta nyt en oo taas nähny sitä että joku onnekas on sen varmaan ostanut mutta se en ole ollut minä.. :/. Mäybee joku päivä se olen minäkin...


Rakastan jonkin verran myös lukemista. Olen hyvin hidas lukemaan mutta jos kirja on oikeasti hyvä voin lukea sen nopeastikkin, jos vain saan tarpeeksi aikaan tälle. Minulla kun on hahmotushäiriö niin en aina ihan pääse niin jyvälle mitä kirjassa lukee kun rivit hyppivät välillä ja kirjaimet vaihtavat paikkaa. Mutta lippuun kaikki tulee luetua.



Tälläisiä rakkauksia nyt tällä kertaa taas... Paljastukset senkun jatkuvat....HUI !

Päivä 1 – Esittele itsesi

Esitteleminen, asia jota pelkään ja vihaan. Se on alkanut pienestä asti kun kouluissa on aina joutunut esittelemään itsensä koko luokalle ja kertomaan tyhmiä juttuja.. Mutta tehdäänpäs tästä hyvä ja positiivinen kokemus...


Eli aloitetaan sitten, nopeasti niin se on ohi niikuin laastarin pois otto...

Pauliina Suominen

• 21v

• Olen horoskoopiltani vesimies, ja uskon joihinkin horoskooppeihin

• muutti alkuvuodesta Espooseen.

• seurustelen ihanan S:n kanssa<3

• Olen syntynyt ja kasvanut Turussa.

• Olen valmistunut ammatti-instituutista lähihoitajaksi vuonna 2009.Olen käynyt kaksoistutkinnon mutten saanut yo-lakkia

• Olen harrastanut jostain 3 luokalta asti koripalloa Turun  Riennosa.Lopetin vuonna 2007, polvileikkauksen vuoksi

• Nykyään harrastan kuntosalilla käyntiä ja ryhmäliikunta tunteja sekä pt:n kanssa treenaamista

• Unelma ammattina on hoitoalan lisäksi PT-koulutus ja ryhmäliikunta ohjaajan koulutus

• Olen aina ollut ylipainoinen, siitä saakka kuin muistan

• Omistan aivan liikaa vaatteita ja laukkuja sekä kenkiäkin

• Stressaan liikaa kaikesta

• Minulla on vain muutama hyvä ystävä joiden kanssa olen tekemisissä

• Haaveilen tulevaisuudesta melkein joka päivä mutta tuntuu että haaveet eivät toteudu koskaan

• Aloitan elokuussa Eiran aikuislukionja suoritan koko lukion oppimäärän

• Haaveilen koiran pennusta

• Vihaan ihmisiä jotka eivät pidä lupauksiaan

• Vihaan että ihmiset puukottavat aivan liian usein selkään vaikka kuinka vannovat etteivät koskan sitä tee

• Unelma lomani olisi päästä Malediiveille rantalomalle ja New Yorkiin kaupunki/shoppailu lomalle. 

• Rakastan suklaata

• Nautin välillä siitä että saan olla yksin kotona ja vain olla tekemättä mitään

• Tykkään tehdä ruokaa mutta nykyään en näe sitä "vaivaa" että tekisin vain itselleni ruokaa

•  Jos en olisi uskaltanut muuttaa Espooseen viettäisin Turussa onnetonta elämää

Tälläistä nyt ainakin minusta... En keksi enempää mutta täydennetään sitten jos tulee mieleen :) 

Pikku varas...

Elikkäs... Tein taas ehkä vähän ilkeyksiä mutta monessa tämä sama on pyörinyt ja Mirpulta menin ja varastin tämän... Mutta jospa tästä selviäisi musta enemmän, who knows :D



Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Meet the Parents

Tässä olisi parin viikon takainen vanhemmille esittely kerta..

Jooh, niin kuin otsikostakin selviää muutaman viikon takaisen viikonlopun aiheena oli S:n esittely vanhemmille. Jännitin alussa aivan perkeleesti ( näin suoraan sanottuna, anteeksi !).  Toisena aiheena oli miekkoselle näytellä Turkua ja hieman tutustuttaa herraa hieman mun turun kavereihin. Mutta aloitetaanpas vkl ihan alusta..

Eli perjantai aamu alko tavallisesti että menin töihin, olin onneksi sopinut oh:n kanssa että oon vaan klo 13 asti kun  oli tämä Turun reissu. Päivä alkoi sillä että pompin paikasta toiseen ja lopulta jäin johonkin osastolle. Päivä meni tosi nopeasti, ehkä liiankin. Tuntu että ei millään ehdi tekemään töitään.  Koska S on lopettanut vanhassa (Luojan kiitos !!!) ja oli tutustumassa uuteen työpaikkaan ja hankkimassa uusia kamoja sinne, oli siis mahdollista lähteä ajoissa. S pääsi ajoissa sieltä ja tuli ihanana hakemaan mut töistä ja käytiin mun luona hakemassa mun kamat ja sitten otettiin nokka kohta Turkua. Ajomatka tuntui ikuiselta, kun vihdoin ja viimein päästiin päästiin hotellille oli niin ihanaa olla välillä pois mun luota ja mun sohvalta.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli nähdä ihana Veera <3. Käytiin Svarte Rdolfissa ensin siiderillä ja kaljalla ja sitten kun Veeran piti mennä töihin päätettiin varastaa tyttönen meidän tarjoilijaksi ja mennä syömään. Ja kyllä tulikin syötyä hyvin ! Syömisen jälkeen S ehdotti että voitaisiin käydä kaupassa katsomassa josko löytyisi miekkoselle sortseja. Noh löytyihän niitä ! Olin myös sopinut ihanan Tomin kanssa treffit. Siinä sitten murunen osti kamat ja suunnattiin sitten kimpassa Vanhan ajan markkinoille. Siellä kierreltiin ja kaarreltiin ja sitten sieltä suunnistettiin kaupan kanssa takaisin hotelliin. Siellä katottiin sitten leffaa ja pussailtiin ym. Lisäksi sain murultani ehkä maailman parhaimman lahjan ikinä. Ihana uusi Hello Kitty kännykkä pussukka mistä tykkään aivan mielettomästi <3. Sekä ihanaakin ihampi sydän avaimenperä jossa on tyttö ja poika jotka pussaa magneettien voimasta. Kun ne erottaa saa kumpikin oman. Teksteinä niissä on "When?" ja "Now". Mies on vaan niin ihana. <3 Lopussa kuvat näistä. Sieltä lähdettiin sitten vähän Turun "yöelämään" eli mentiin vanhaan suosikki raflaan, ShamRock cafe:en. Omasta mielestäni paikka on mennyt reilusti alaspäin siitä kun olen viimeeksi siellä käynyt. Noh ilta meni ihan hyvin ja mentiin siinä kahden aikaan ja mentiin hyvän panon kautta nukkumaan. Nukuin hieman levottomasti, jännitys vaikutti sekä se että S kuorsasi koko yön ja nukkui niin levottomasti että meinasin periin kertaa nukkua lattialla. Noh heikon yön jälkeen suuntasin puoli 10:ksi kampaajalle. Sieltä uuden tukan kanssa lähdettiin Ruissaloon ihmettelemään aurinkoa ja lämpöä. Sieltä matkamme jatkui kohti meidän mökkiä ja vanhempien tapaamista.

Mökille tultiin siinä kahden aikaan ja aluksi olin aivan paskan jäykkä kun mentiin pihaan. Noh siinä ensin niitä näitä puheltiin jotain ja otettiin vähän aurinkoa ja alko pikku hiljaa homma menemään ihan luontevasti. Päivä meni normaalisti syötiin ja vähän juotiin ja sitten saunottiin. Sauna oli ihana ja vesi ihanan lämmintä uintiin. Saunassa viihdyttiin ehkä liiankin hyvin toistemme seurassa kun pitihän sitä kokeilla että jos saunassa panee että loppuu siinä henki ja tulee vielä kuumempi, tulihan siitä kaikki nuo... Noh sitten vilvoteltiin ulkona saunan jälkeen ja grillailtiin ja sit katottiin hetki telkkaria ja mentiin nukkumaan. Tai nukkumaan ja nukkumaan, arvaatte varmasti mitä tapahtu. Hups.

Noh yöllä tuli panon jälkeen nukuttua todella hyvin. En oo varmaan koskaan nukkunu mökillä niin hyvin.  Sunnuntai alko auringon paisteella mutta päätty sateeseen. Jossain vaiheessa vähän kirkastui ja päätettiin lähteä ajamaan takaisin kotiin. Koti matka sujui jotenkin niin nopeasti. Oli todella ihanaa tulla takaisin kotiin mutta oli kyllä ihanaa käydä mökilläkin pitkästä aikaa.

Viikonloppu oli onnistunut ja vanhemmat ihastuivat S:n iki hyviksi. Äiti lähettelee aina nykyään terveisiä sillekkin. Kyllä tää on vaan niin ihanaa <3

All we need is Love, Friends and sun

Ihana viikonloppu taas takanapäin. Miten se menee aina niin kamalan nopeasti?  Mutta eikö se sanontakin oo että aika menee nopeesti kun on hauskaa? Ja sitä todellakin oli.

Viikonloppu alkoi perjantaina sillä että olin sopinut ihanan Mirpun kanssa treffit.Suunnitelman piti mennä niin että menen pitkästä aikaa Mirpun luo ja moikkaan Cleoa ja Casperia.Mirpun luota olisin suunnistanut itseni lepuskiin ja Fressi:lle bodypumppii. Noh suunnitelmat muuttuvat aina välillä mutta ei se meidön menoa haitannut ollenkaan ! Lähdin puolen päivän aikaan kohti stadia ja näimme steissillä. Mirppu oli ostanut poikaystävälleen chilipuun joten kävimme miehen luona tiputtamassa sen. Sieltä suunnistimme ehkä suosikki kinkki mestaan syömään. Ruoka on niiiiiin ihanaa. Noh siinä meni vain hetki kun annokset oli kumottu vatsaan otimme suunnaksi Forumin ja sen liikkeet. Kauppoina oli mm. H&M, Monki, Gina Trigot... Mulle tarttu mukaan 2 uudet treenihousut H&M:stä, joihin en vielä pari kk sitten olisi mahtunut mutta ei näin pieni (-2kg) voi vaikuttaa asiaan.  Ginasta mukaan tarttui kaksi tuubikaulahuivia, musta ja valkoinen. Mirpulle tarttu mukaan aika paljon kaikkea vaatetta. Aika meni kuin siivillä ja ja kantamusta oli enemmän ja vähemmän. Noh kello oli pian puoli 5 ja mun piti lähteä kohti lepuskia ja pumppia. Sinne siis, ja oli kyllä aika paljon perhosia vatsassa kun menin ekaa kertaa yksin pumppiin tän laihdutus projektin aikana. Ja kaiken jännityksen lisäksi hommasta teki vielä jännittävämpää se että Pekka on lomalla ja mun pitää yksin huolehtia nyt että laihdun. Lisäksi mulla on veto S:n kanssa päällä ja veto itteni kanssa että sitten ku nähdään Pekan kanssa ekaa kertaa sen loman jälkeen että oon laihtunut 4kiloa tän 2 lisäkisi eli 6 kiloa elokuun puoleen väliin. Sitten pitäis saada vielä 4 ni olisin siinä -10kg ni pääsen shoppailemaan S:n kanssa joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Sitä odotellessa ja liikkuessa.

 

Perjantai jatkui pumpin jälkeen sillä että  S tuli hakemaan mut lepuskin asemalta ja mentiin lähi alepan kautta kotiin möhisemään. Pitkäksihän se taas venyi, panetti ja väsytti mutta eipä sitä ilman osaa mennä nukkumaan. Nukuin taas yön jotenkin levottomasti kun en ole taas tottunu siihen et S on vieressä.

Perjantai vaihtui lauantaihin.  Mutta meillä uni jatkui kuitenkin puoleen päivään ennen kuin kömmittiin sängystä ja keitettiin aamukahvit. Siinä sitten möhistiin ja alettiin kumpikin valmistautua meidän ensimmäisiin treffeihin. Kyllä, emme ole miekkosen kanssa käyneet oikein missään muualla kuin shoppailemassa yhdessä mutta ei leffassa,syömässä... Mutta nyt vihdoinkin. Suunnitelma oli se että mennään syömään ja sieltä leffaan katsomaan Fast and Furious 5. Hypättiin junaan puoli 6 ja suunnistettiin ensin hakemaan liput leffaan jolloin ei tarvii pitää kiirettä niiden kanssa, vaikka leffa lkoikin 21.50. Tennarista mentiin Coloradoon syömään, ja oli kyllä ihan ehdottoman hyvää ruokaa. Sieltä suunnistettiin rantaa kohden. Sieltä jotenkin monen näyteikkunan kautta päästiin kauppatorille ja tuomiokirkolle. Kirkolle, josta oon pienestä asti haaveillut että siellä menen naimisiin. Lähdettiin kipuamaan rappusia ylös mikä oli ehkä virhe täyden mahan kanssa, mutta ylös mentiin ja kateltiin Helsinkiä. On se vain niiin kaunis ja ihana paikka. Siinä sitten kun tuli avattua tuo että haluan naimisiin siellä niin pitihän siitä nyt sitten prinsessa vaihde ottaa päälle ja saada S:lle ehkä pieni ahdistuskin päälle naimisiin menosta. Tosin tämä ei ole vielä pitkäääään aikaan aiheellinen, joten heitettiin koko homma läpäksi mutta silti totiseksi. Sieltä käytiin vielä nopeesti torilla kääntymässä ja sitten suunnistettiin espan puiston läpi takaisin tennariin ja leffan pariin. Leffa oli aivan mahtava. Vaikka kyseessä olikin ns. äijäleffa niin nautin siitä täysin rinnoin. Sieltä mentiin puolen yön aikaan istumaan vielä terassille ja juotiin yhdet. Sitten viimeisellä junalla kotiin ja suoraan nukkumaan. Terassilla tuli mietittyä aika paljon kaikkea.. Mutta rakkaus silti kukoistaa. 

Noh sitten tämä päivä meni suurimmaksi osaksi nukkuen. Käytiin tänäänkin kinkkilässä syömässä ja sitten takaisin kotiin irtsaripussin ja uuden K&T:n lehden kanssa. S lähti aikaisin kotiin ja sieltä tallille käymään. Tuntui niin autiolta vaikka oon viikotkin yksin. Taidan vain tarvita sitä miestä joka päivä että en ole niin yksin vaikka en ole yksinäinen. Mutta ehkä joskus asiat menevät niin. Nyt painun nukkumaan että jaksan huomenna vielä pumpata töiden jälkeen.

Hyvää yötä ja ruurun punaisia unia <3

Treenit

No niin tässä on nyt pari sen kk:ta treenailtu Personal Treineri Pekan kanssa. Homma on sujunut muuten ihan hyvin mutta... Painoa ei ole lähtenyt juuri ollenkaan. Olen pyrkinyt syömään juuri niinkuin Pekka on sanonut ja neuvonut ja liikkumaan töissä rappuset hissin sijaa, pieniä juttuja sali treenin ja kävelyn ohella. Mutta silti painoa ei ole tippunut kuin ehkä kilo, vielä olisi 29 kiloa jäljellä.... En ole paljoa vaakaa tuijotellut koska silloin keskityn vain siihen ja käyn siinä joka päivä ja se saa minut neuroottiseksi siitä ja se voi pilata koko jutun koska elämänmuutoksestahan tässä on kyse.

Koska mun pitää nyt hieman boostat niin että vähennän hiilarien syöntiä oon jättänyt perunan,pastan,riisin ja leivän pois. Leipää en ihan kokonaan ole pystynyt koska jotenkin ruisleipä on se mikä pitää mut kasassa. Tosin määrä on vähentynyt huomattavasti, ennen saattoi mennä muutamassa päivässä iso pakkaus ruisleipää ja nyt päivässä menee 4 palaa eli 2 yhtenäistä palaa (ylä ja alapuoli). Eli vähennystä on tullut huomattavasti. Iltaisin en enää mätö leipää,herkkuja ym muuta epäterveellistä juuri ollenkaan, syön maustettua rahkaa tai hedelmiä. Proteiinia pitäisi syödä iltaisin mutta oon huomannut että ei oikeen enää maistu iltaisin niin paljon kuin ennen.

Ylläolevista kuvista selviää tämän illan iltapala. Olen aivan uudestaan hurahtanut noihin passionhedelmiin, Turussa söin niitä useinkin töissä ja niitä tuli kaikki kutsuneeksi pässin kiveksiksi... Niiden maku on vain hyvää... Olin jo unohtanutkin kuinka hyvää ! Punainen hedelmä on Pitahaija. Oikeastaan aika mauton mutta hyvää silti. Valitettavasti tuo yksilö oli mennyt huonoksi ja ei ollut enää syömä kelpoista joten passionhedelmä riitti tälle illalle. Täytteenhän noista ei juurikan tule mutta olo tulee paremmaksi ja jaksaa nukkua.

Huomenna olisi taas treenipäivä. Vaikka töihin herääminen harmittaa niin treeniin ei ole vielä tullut fiilistä että "voi vittu pitääks mun nousta ja mennä treenaa", toivon ettei sitä koskaan tulekkaan ! Rakastan sitä että Pekka laittaa mut treenissä lujille ja sattuu ja saan valittaa, vaikka samalla teen kiltisti toistot ! :) pitäisi vielä saada vielä aikaa lisää päiviin että ehtisi muutenkin salille ja useemmin lenkille. Jos nyt jo hipsisi peiton alle että jaksaa aamulla treenata ja treenin jälkeen siivoskella kotona ! Täällä on räjähtänyt jokin ydinpommi tai vastaavaa... Jos vaikka saisi heitettyä kirppis kassiin lisää vaatetta jota ei oo pitkään aikaan käytetty eikä tulla enään käyttämään.....

Memories...

Hmm.. Taas on ollut niiiin pitkä tauko tässä päivittämisessä että... Miten ihminen ei vain niinkuin saa aikaseksi vaikka kuinka avaa aina tämän sivun mutta kun pitäisi alkaa kirjoittamaan kaikki aiheet vain lipsuvat pois mielestä. Rasittavaa !

Viime viikko oli oikeastaan tosi ihana. Olin väsynyt mutta onnellinen. Oon paljon muistellut mun ja S:n alku"taivalta". Ei tuntunut miltään mennä 2 aikaan yöllä nukkuman ja herätä aamulla 5 ja mennä töihin. Eikä silloin edes jotenkin väsyttänyt vaikka silloinkin meni aika paljon Batteryä.  Ilmassa oli silloin pientä jännitystä ja hihittelyä.. Onhan sitä vieläkin mutta jotenkin nyt on niin "arkista" että molemmat on väsyneitä töistä päästyään ja kuulumiset vaihdetaan mesen kautta. Viikonloppuisin sitten nähdään ja ollaan, enemmän tai vähemmän toistemme kimpussa, khrm. Eli siis seksiä on kyllä ollut, milloin missäkin ;).  Me ollaan oltu nyt siis "virallisesti" yhdessä noin kuukausi. Tuntuu hurjasti pidemmälle ajalle. Oltiinhan me "epävirallisesti" yhdessä jo ennen sitä, S oli melkein joka vkl mun luona yötä ja puheluita tuli melkein joka ilta ja ne kesti vähintään tunnin per puhelu.  Nykyään tulee soiteltua hieman harvemmin myös tekstarien määrä on alusta hieman laskenut mutta ei se toisaalta haittaa. Sain pari viikkoa sitten aika moisen mustis kohtauksen ja sitä kun selviteltiin niin tuli vain olo että, Mut se haluaa ei se muuten ois mun kanssa. Oma epävarmuus tässä tämän pilaa jos jokin. Toivon vain että niin ei koskaan käy. Mulla on vahva olo siitä että S olisi se mun "Se Oikea".  On niin ihanaa olla sen kainalossa ja nukahtaa sinne. Kaupoissa kun ollaan niin mikään ei oo ihanampaa ku se että pikku hiljaa S:n vauhti hidastuu ja kääntyy huulet töröllä pusua vailla. Tai kun vierekkäin kävellään ja jos mä en oo kinumassa että pitää mennä käsikädessä niin kyllä S aika pian ottaa mua kädestä kiinni.

Viime viikon vkl oli myöskin samaa onnenjyvää täynnä, S oli mun luona yötä ja tehtiin kaikenlaista. Ensin mies tuli pe illalla suoraan töistä mun luo ja oli ihanaa nähdä taas työvaatteet päällä, vaikka viime kerralla ei välttämättä ihan näin tarkkaan tullut katseltua mutta kyllä se vaan on niin ihana ja hyvännäköinen niissä. Se mikä muu teki viikonlopusta erilaisen ja ihanan oli se että kun Mirppu lähti Provinssirokkiin ja sain ihanan Cleon hoitoon. Cleo on maailman ihanin pikku pitkäkarvainen chihu. Cleo oli perjantain hieman ulalla kun Mirppu ja hänen poikaystävä lähtivät mutta aika pian pikku koira tottui siihen että on toisessa kämpässä ja puoli vieraan ihmisen kanssa. Sitten kun S tuli koiruus meni aivan sekaisin. Hyppi ja tunki syliin ja oli aivan haltioissaan. Vkl meni hyvin koiruuden kanssa ja oli ihan se ihan kiltisti meiän kanssa vaikka valtasikin puoli sänkyä mutta S:n kainalossa mä nukuin muutenkin.

Viikonlopun jäljiltä jäi sellainen olo että nyt on kyllä pakko saada se saksanpaimenkoira. Vaikka kerrostaloon tämä koiruus on hieman liian iso mutta ne on vain niin ihania. Ja joskus kyllä vielä sen koiran hankin. Olen jopa nähnyt siitä uniakin. Harmi vain että työajat on aika huonoja mutta jos tässä olisi uran vaihdosta ja koulua tulossa niin ei se sitten ole niin paha. Mutta en puhu näistä suunnitelmista vielä mitään. Saatte sitten kunnon raportin tästä kun sen aika tulee. Nyt pidän jännitystä yllä myös itseni kohdalla..

Vielä kun olisi mahdollista saada tämä mun kämppä siihen kuntoon kun haluan niin voisin vihdoin ja viimein pitää tuparit. Paljon suunnitelmia ja tulevaisuutta innolla odottaen... Nyt nukkumaan kun väsyttää !

Aurinkoa !!!

Hups, onpas taa pitkä väli ollut näissä mun päivityksissä... Tässä on ollu niin paljon menemistä ja tulemista että tämä pieni ihminen on ollut aivan halki-poikki-pinoon-kamaa tässä pari viikkoa. Tuntuu että ei saa nukuttua kunnolla vaikka kuinka menisin aikasin nukkumaan ja saisin nukkua pitempäänkin. Nyt on hieman helpottanut mutta kyllä kun aamuvuoroon menee töihin niin uni loppuu aina kesken kun herään 5 ja bussi lähtee heti 6 jälkeen. Töissä on jotenkin mennyt aika vauhdikkaasti, tekemistä on ollut ja ei ole juurikaan ehtinyt istuskelemaan persiillään missään vaiheessa. Toisaalta hyvä mutta jotenkin kun on aivan poikki ei vain jaksa ajatella toisten hyvinvointia kun ite on aivan tööt. Huonoa mainetta sanoa näin kun on vastuussa toisten elämästä mutta oikeesti kun väsyttää.. Ja vapaa päivät menee aina niin äkkiä ohi ja ikinä ehdi olemaan vain rauhassa. Toisaalta en osaa enää vain olla ja ihmetellä. Nyt kun on kelit sallineet oon nukkunut tässä sohvalla ja viettänyt aikaa ihan hyvin...

Kaiken kukkuraksi en oikein osaa enää nukkua yksin, kun S ei ole vieressä tuntuu että jotain puuttuu. Siitä on aika pitkä aika kun murunen oli viimeeksi yötä mun luona, mutta onneksi on tyyny jossa on miehekkeen partavettä niin tulee tuttu ja turvallinen olo kun saa nuuskutella sitä ja nukahtaa siihen. Onnellisena. Olen sen miehen kanssa kyllä niin onnellinen, paljon enemmän ei voisi enää toivoa. Vaikka sainkin "ison" haloon tässä mennä viikolla aikaseksi kun mies päätti lähteä terassille ja mulla vaan napsahti mustasukkasuus päälle. Mutta ei siitä sen enempää, asia on puitu läpi ja tolleen. Lapsellista mutta.... Joo mies on vain niin <3.

Treenin suhteen kaikki on mennyt ihan hyvin. Me nähdään Pekan kanssa kerta per viikko ja oon kerran käynyt ihan yksin ja toisen kerran Mirpun ja Annin kanssa salilla. Liityttiin kaikki kolme Fressin salille ja en kyllä kadu sitä ! Ihan loisto sali ja hyvät ilmastoinnin, laitteet ja infrapunasauna. Olen nyt sinne sidoksissa 12kk ja sitten vielä Lauttasaaren liikuntakeskukseen puoli vuotta kun on Pekan kanssa tapaamiset. Hieman ehkä on innostus laskenut kun on niin kuuma ja pienestäkin liikkeestä tulee aivan kamala hiki. Ja kun olen väsynyt. Pitäisi varmaan lisätä taas noita vitamiinien saamista kun oikeastaan pirtein hetki päivästä on siinä 9-14 välillä. Sen jälkeen alkaa taas väsyttää. Mitään Batteryä en haluaisi taas alkaa juomaan kun siihen jää niin helposti "koukkuun" ja tulee vain turha määrä sokeria ja ym aineita. Noh ehkä tämä tästä taas kun tottuu tähän aurinkoon ja lämpöön. Pitää varmaan taas hieman tsempata sen veden juonnin kanssa kun on niiiiin kuuma töissäkin. Tuloksista en oikeen tiedä mitään kun en ole vaa'alla käynyt ja mittanauhan kanssa heilunut. Toivon että olisi muutama sentti tai kilo lähtenyt mutta olen kyllä vähän herkutellutkin :(. Mutta yrittänyt pysyä ruodussa ! Rahkaa syön iltaisin ja aamupalaa aika hyvin olen pystynyt toteuttamaan.. Eiköhän tämä tästä, ja vastahan on mennyt noin kuukausi treenausta !! Onneksi on vielä 5kk jäljellä !!

Lisäksi hankin eilen jotain minkä luulin vain jäädän toive tasolle ikuisiksi ajoiksi... Lävistyksen nimittäin.... Tragukseen (korvan nipukkaan) ! Sattui aika paljon ja rusahteli inhottavasti mutta rakastan sitä enemmän kuin mitään muuta ikinä! Ei kaduta niin yhtään ! Särkee aikalailla mutta onneksi on Buranaa niin ei pitäis heti tulehtuakkaan... Mutta koskaan ei voi tietää. Töistä vähän kerjäsin keittosuolaa että saan sen kunnolla suihkuteltua puhtaaksi kun omasta suihksuta tulee niin kovalla paineella vaikka kuinka yrittäisi säätää sne heikommalle niin sattuu ettei sitä voi käyttää. Ja koska se on avohaava vielä pitään pitää sitä suihkutella ja varmasti se kirvelee kunnolla ku.... Mutta ei se haittaa, rakastan sitä ! <3

Tässäpä nopeesti tiivistettynä viikon tapahtumat... Yritän nyt tsempata tän blogin kanssa ni tulee muutenkin tsempattua !

Alkusoitto

Nyt on treenit alotettu. Oikein kunnolla, paikat aivan jumissa. Jalat on muusia ja sattuu. Ei tää oo kivaa, vaikka onki ! Oikeesti !!

Mutta... Maanantaina oli kuntotestit. Tiesin että olen paskassa kunnossa (suoraan sanottuna), mutta puoli yllätyksenä tuli että näin paskassa. Tehtiin erilaisia testejä ja ennen niitä mulla oli hieman vatsa seikaisin jännityksestä. Mutta aivan turhaan, Pekka on loisto tyyppi ja tosi ymmärtäväinen. Keskiviikkona tehtiin sali harjottelua, ensin vähän alku lämmittelyä ja sieltä sitten salille ja laitteet läpi ja loppu lämmittely ja pienet venytykset. Harjoitteluun on yhdistetty aerobista ja lihaskunto treeniä. Huippu tehokasta läskin karkotusta. Jes ! Eilen, tiistaina oli taas treeniä tiedossa ja nyt on kädet ja jalat hieman kipeinä.. Tervettä kipua ! Torstaina sitten venyttelin hieman kun tuntu että hartiat ja jalat on niin hellänä että pakko tehdä jotain. Perjantaina olinkin vesijuoksemassa. Juoksin noin puoli tuntia, porealtaan ja saunan kautta kotiin S:n kyydillä.

Sain alkuviikosta kotitehtävän ja nyt pitäisi miettiä kaikkia kysymyksiä paljon, mutta siitä tulee sitten jossain vaiheessa lisää... Sitä odotellessa... Mähän sain Pekalta suklaalevyn viime viikolla kun kerroin että se on heikko kohta.. Mutta tässä tulee jekku: sen levy on 81% kaakaota eli hyvin tummaa ja terveellistä... Levyä on viikon jälkeen vieläkin jäljellä.. Ympäri Pylläri !! :)

Oon ollu jotenkin väsynyt mutta kuitenkin pirtee ja onnellinen. Tulee hyvä fiilis ja kaikkea muuta. Lisäksi sain ohjeita että pitää juoda vettä noin 1,5 litraa per päivä. Oon sen yrittäny pitää ja aika hyvin omasta mielestäni onnistunu siinä.  Ensi  viikolla on varmaankin vuorossa sitten ruokailun suhteen muutoksia. Siitä sitten lisää kun sen aika tulee.

Vkl meni S:n kanssa oleillessa. Miehellä oli lomaa ja oltiin edellis viikon vkl:nä jo mun luona ja yötä ja maanantaina käytiin ostamassa mulle ihan uusi kirjahylly Mirpulta Sotkasta ja oon erittäin tyytyväinen siihen. Se sopii kuin nenä päähän mun nurkkaan, saatan ostaa toisen telkkarin toiselle puolelle. Tiistaina mies vei mut sitten töihin ja mun ahertaessa töissä mies ahersi tallilla. Meni pari päivää ja niin perjantaina mies kiltisti haki mut uimahallilta ja tultiin mun luo. Täällä sitä sitten hengailtiin perjantai päivä ja lauantaina mies kävi heittämässä vanhemansa lentokentälle ja tuli mun luo illalla. Meillä oli vähän erilainen lauantai ilta kun alettiin juttelemaan kaikkea syvällistä ja mulla pääsi kaikki purkautumaan ja muutama kyynelkin tuli päästettyä läpi ( oikein kunnolla siis). S oli todella herttainen ja piti kainalossa, kuivasi kyyneleitä ja lohdutteli. Mentiin aika aikasin nukkumaan, lohdutusseksin kautta.. Sunnuntai tuli ja kainalosta on ihana herätä ja jää hetkeksi heräämisen jälkeen. Siinä sitten vähän pakkelia naamaan ja pääti(mme)n että lähdemme Ikeaan hakemaan jotian kivaa mulle kotiin. Siinähän onnistuin hyvin. Ostin kylppäriin vihdoinkin maton, ihanan kirkikan ja oranssin värisenä. Mukaan lähti myös 3 bambua ja 2 maljakkoa lisää, jos vaikka joskus sattuisi saamaan kukkia.... Koska S halusi sohvalle jotain tyynyjä että voi röhnöttää kunnolla niin sillehän oli sitten pakko ostaa tyynyjä, sai jopa kaksi tyynyä ja yhden huovan. Koska S on sähkömies sain vihdoin ja viimein eteiseen lampun kattoon jota iskä on turhaan yrittänyt ja vääntänyt ja kääntänyt kun S teki homman 5 minuutissa ilman mitään ongelmia. Myös keittiöön tulee lamppu kun siitä puuttui kuullemma jokin osa(?) ja S hankkii sen. Sitten mulla onkin joka "huoneessa" aivan huippua. Jotenkin S potkii mua eteenpäin ja saan aikaseksi jotain muutakin kuin vain mietintää että pitäis sitä ja sitä ja vähän tätäkin... Tästä se lähtee..

Lisäksi tehtiin maanantaina yksi iso harppaus eteenpäin.. Virallistettiin että ollaan yhdessä, Mirppua lainatakseni " mikään ei oo virallista ennen kuin se on facebookissa", no siellähän se nyt sitten on. Eikä kyllä yhtään harmita. Tätähän mä oon tässä halunnu vaikka kuinka kauan. Joten nyt jäädäänkin oottelemaan uusia haasteita..

Toivottavasti tämä viikko on kuitenkin hyvä vaikka oonkin ollut aika väsynyt, torstaina eli huomenna olisi tarkoitus lähteä valloittamaan Turkua ja viettämään äitin syntymäpäiviä. Nyt nukkumaanpäin jotta jaksaa taas huomenna töissä.

Ikuisuus projekti

Saanko esitellä itseni... Olen Pauliina, 21v läski, joka aloitti tänään personal trainer Pekan kanssa treenauksen. Olen puolen vuoden eli 6kk:n päästä toivottavasti hieman laihempi, viisaampi ruokailun suhteen, suora ryhtisempi, itsevarmempi, himo urheilija.... Kukapa tietää vaikka tietää jos oikeen innostun niin vaikka vaihtaisin alaakin... Liikunta kiinnostaa kyllä erittäin paljon ja ihmisten auttaminen ja olisin ainakin hyvä malli esimerkki siitä että kaikkeen pystyy.

Jos aloitetaan sitten tosiaan ihan faktoista, olen siis ylipainoinen, erittäin paljon. BMI:n mukaan sairaalloisen ylipainoinen. Mutta pohjalta pääsee vain ylöspäin? Eli mulla on paljon mistä voi luopua hyvällä omallatunnolla ja ilman mitään ikävää.. En kuitenkaan halua että oon pelkkää luuta ja nahkaa tämän projektin jälkeen.. Tahdon olla timmi ja hieman lihaksikas mutta ei liikaa. Ainakin nyt tuntuu että en tahdo mutta jotenkin fitness  tasoinen lihaskimppu mutta se saattaa muuttua tässä matkan varrella.. Olen niin innoissani tästä mutta jotenkin pelkään että mitä jos en laihdukkaan? Mitä jos iho jää roikkumaan? Mitä jos tissit häviää?  Mitä jos näytän kauhealta sen jälkeen?

Luotan siihen että Pekka osaa tehdä mulle sellasen ohjelman jolla saan tuloksia ja pääsen siihen mitä haluan. Kun Pekka kysyi multa että mikä on paino tavoite jonka haluan pudottaa sanoin 30 kiloa. Luulen kyllä et haluan enemmän. Mutta tuosta on hyvä lähteä. Koska painoa on yli 100 kiloa tuo 30 kilon pudotus ei sillä tavalla "näy missään" vaikka näkyykin. Mutta luulen että noin 50 kilon pudotus näkyisi jossain, olisin silloin melkeimpä normaali panoinen. Jos tiputtaisin 50 kiloa painaisin noin 70 kiloa, normaali painoinen ja noin ihanne painoinenkin. Tuntuu niin utopistiselta että vihdoinkin onnistun tässä !!

Näämme Pekan kanssa ensi viikolla maanantaina ja keskiviikkona. Maanantaina tehdään kuntotestit ja höpistään jotain. Vähän pelottaa sillä tiedän että oon huonossa kunnossa mutta miten huonossa niin se selviää maanantaina. Keskiviikkona on sitten ensimmäinen treeni. Jännittää aivan perkeleesti, näin suoraan sanottuna... Mutta nyt alkaa tulemaan treeni postauksia ja sen etenemisestä.. Toivottavasti jaksatte lukea..

Wappu 2011

Wappu.... Tuo ihana juhla on ohi.. Pidin ihan ekaa kertaa elämässäni bileet. No toisaalta empä niitä voinut silloin vielä Turussa asuessani pitää, koska vanhemmat oli aina, oikeasti AINA kotona... Mutta nyt siihen tuli poikkeus...

Elikkä bileet oli mun luona ja tarkoituskena oli grillailla ja juoda ja pitää hauskaa. Kaikki tuo onnistui ! Tai ainakin mulla oli hauskaa... Ehkä kun olin jo kello 14 umpi tunnellissa... Hups... Mutta pääasia oli se että kaikki joi ja nautti vapusta.. Mä ainakin nautin täysin siemauksin...

Vappu alkoi aivan loistavasti jo perjantaina. Arvaatte varmaankin miksi.. No siksi että ihana S tuli kylään.. Kyllä ja vielä omasta tahdostaan... Vaikka olinkin vinkannut siitä maanantaina ennen kui lähti että voi tulla jo perjantaina... Kaupan kauttahan mies tuli ja ihanaa että tuli...  Kun kaljat oli jääkaapissa oli taas vaiheteeksi sohvan nurkassa istuskelua ja pussailua.. Nukkumaan mentiin suht koht ajoissa olihan sitä ennen tietty kaikkea muutakin.... Köh köh... Lauantai aamu oli aika mielenkiintoinen.. Heräsin ensin joskus 7 aikoihin ja kävin vessassa ja menin takaisin nukkumaan S vähän heräili samalla ja menin kainaloon nukkumaan loppu "yöksi".. Sitten tulee se mielenkiintoisin kohta.. Nukuhadin aivan mielettömän vahvasti takaisin ja heräsin ku Mirppu soitti että juna tulee ja on matkalla tänne päin, tai niin ainakin oletin sillä minulla ei valitettavasti ole vahvaa muistikuvaa siitä mitä hän siihen puhelimeen sanoi.. Anteeksi mirppunen.. Siinä vähän aikaa pohdiskeltiin että ylös nousua ja minusta siinä meni vain hetki ja mirppunen soittaa uudestaan että on alaovella ja kysyy koodia.. Molemmat pomppas ku salamat ylös ja vaatteet päälle.. Erittäin noloa koska olin luvannut mennä mippua vastaan asemalle ja nyt petin lupaukseni  :(.  Mutta ei sitä niin kauaa surettu kun jo oltiin matkalla kauppaan ja S toimi meille kuskina.. Kaupasta tarttu mukaan vaikka ja mitä.

Mutta mirppunenhan ei tullut yksin mun luo... Sillä maailman ihanin ja hellyyttävin karvakaveri Cleo tuli mukaan juhlimaan vappua meidän kanssa ! Cleohan löysi kaikkea kivaa mun luota, mm. yhden niistä kivoista olioista jotka ostin mun ja Annin shoppailu reisulta.. Vihreä olio sai kyllä sellasta kyytiä... Ja nykyisin sitä kutsutaan panokaveriksi... Vaikka poika on leikattu on halut silti vahvasti tallella... Kenelläpä ei olisi??!!

Juhlat alkoivat oikeastaan siinä joskus 7/8 aikaan kun ihmisiä alkoi tulemaan pisin iltaa, viimeiset taisivat tulla joskus 12 aikoihin..Ihana Anni kävi myös kääntymässä bileissä mutta lähti aika aikaisin kotiin kun meni sunnuntaina töihin, harmi olis ollu niiiin kivaa juhlia yhdessä.. Minä ja S oltiin todella todella humalassa.. Pussailtiin koko ilta oikeastaan ja oltiin kainalossa ja kaikkea... Kun tuli aika että viimeisetkin ihmiset ulos alkoi miehelle tulemaan jokin aivan kumma siivous vimma ja alkoi laittelemaan pullo ja tölkkejä paikoilleen..  Siitä sitten tuli humalainen mies tyrkättyä makuuhuoneeseen ja menin itsekkin perässä piakoin.. Varmasti arvaatte mihinkä asiat johti mutta... Eipä se minua haitannut ollenkaan...

Seuraava aamu oli piknik päivä ! Arvaatte varmaan että herätys oli vaikea, olin viimeisen kerran katsonut kello 3.16.. Siinä sitten laitettiin piknik kamat kuntoon ja suunnattiin asemalle ja hypättiin junaan suuntana stadi. Sieltä käveltiin Ullanlinnanmäelle ja piknik voi alkaa ! Harmi vain että ilma oli hieman tuulinen ja kylmä.. Oltiin siellä joku pari tuntia ja alettiin kävelemään takaisin keskustaan. Käytiin matkalla vapputorillakin. Sieltä tarttui mukaan pari yllätystä mutta niistä lisää myöhemmin.....

Sieltä suunnattiin S:n kanssa takaisin mun luo ja alettiin hieman järjestelemään tavaroita paikoilleen ja siivoskeltiin lisää ja otettiin päikkärit.. Ja vähän paneskeltiin lisää...  S lähti kotia kohti joskus siinä 7 aikaan ja mä alotin imuroinnin ja lisää siivoilin kun herra lähti.. Loppu ilta meni koneella istuen ja aikaisin nukkumaan yrittämisessä... Aika aikaisin sinne nukkumaan pääsinkin ja nukuin yllättävän hyvin. En olisi varmaan pitänyt niin kamalaa "kiirettä" nukkumisen kanssa mutta menin maanantaina aamuvuoroon joka on toooodella ärsyttävää vapaiden jälkeen..

Tapani mukaan onneksi nukuin aamulla bussissa mutta ei se silti auttanut kun väsytti... Päivä meni onneksi aika kivuttomasti ja illalla meni taas myöhään ja tänään väsytti kyllä aika paljon aamusta mutta Batteryn voimalla ja aamulla sekä päivällä bussissa nukkumista ja kotona vielä päikkärit.. Oon kyllä silti aika poikki ja huomenna tulee jotain räjäytys tyyppejä kattomaan onko mulla jotain halkeamia sillä pian tulee naapuriin uusi talo... Sitä odotellessa... Mutta lisää mielenkiintoista ja UUTTA on tulossa torstaina todennäköisesti... Ja hyväää.....

Rajaton

Eilen oli aika laiska päivä ja heräsin vasta siinä 12 aikaan. Sain jostain älyväläyksen ja laitoin ihanalle Mirpulle viestiä että haluiskohan neitonen lähteä leffaan kun mulla oli joululahjoista jäänyt 2 ilmaislippua. No lähtihän se ! Ensin sähläsin teattereiden kanssa kun tennariin piti mennä niin pääsyimme sähläykseni kautta kinopalatsiin. Noh eihän se nyt ole sen kummempi paikka mutta...  Noh menin ennen Mirppua hakemaan liput, ja kun olin ne hakenut menin metrolle  neitosta vastaan. Kampilta koitetiin löytää jokin kiva terassi paikka johon paistaisi aurinko ja olisi kivaa. Noh sellaista ei löytynyt niin mentiin kinon lähellä olevaan  Iguanaan juomaan yhdet. Koska en ollut syönyt koko päivänä mitään tilasin pastaa ja siideriä. Noh mullahan se yksi ei ole yksi vaan tälläkin kertaa se oli kaksi. Olen aina ollut huono matikassa !

Siinä sitten juteltiin ja alettiin puhumaan muutenkin leffoista ja sitten jotenkin hassusti juttu meni taas miehiin. Sanoin mirpulle kun tuli puhetta hänen poikaystävästään M:stä että voihan se tulla mukaan niin mentiin sitten kolmestaan leffaan, minä tavallaan kolmantena pyöränä mutta olen aika tottunut siihen.... Mutta eipä tuo haittaa ollenkaan..

 Niin kuin otsikostakin selviää olimme siis katsomassa leffaa nimeltä Rajaton. Mutta itse leffa... VAU ! Pidin aivan mielettömästi. Sopivasti jännitystä ja juuri sellainen mistä tykkään. Hieman ehkä äijä leffa muttei kuitenkaan.  Pidin sen ideasta ja siitä että oikeasti mitä saisi aikaan ku käyttäisi koko aivojen kapasiteettia, kuinka fiksu voisi olla....

Suosittelen että kaikki menevät itse katsomaan ja ihmettelemään leffaa.. Sen enempää en siitä kerro ! Sorry  ! 

tässä on vielä iltojen ratoksi pari kuvaa musta :





Pauliina ja Pauliinan tissit....