tiistai 9. elokuuta 2011

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Mitä on rakkaus..
Musta rakkaus on mm näitä juttuja:

Rakkaus = <3
Rakkaus = ihminen
Rakkaus = perhosten lenteleminen vatsassa
Rakkaus = välittämistä
Rakkaus = vakiintumista
Rakkaus = turvallisuus
Rakkaus = kaunista
Rakkaus = arvostusta
Rakkaus = hitaasti syttyvä
Rakkaus = IKUISTA
 


Aiemmin jo kirjoitinkin omista rakkauksistani jotka nyt ovat päällisin puolin olleet ja on hyviä. Mutta rakkauttakin on niin monenlaista. Vaikka rakkaus on ihanaa ja tunne kun toinen on poissa päivän, tuntuu vuodelta.

Nykyään sanotaan liian hepposin tuntein että "rakastan sua". Rakkaus ei tule vain *naps*, se on pitkä prosessi minkä aikana opetellaan tuntemaan toinen ja viettämään aikaan. Riitelemään ja sopimaan. Nyt kun 14-16v  "pariskunnat" sanovat toisilleen että rakastavat toisiaan ei se voi olla otta. Tai voi mutta tuskimpa he tietävät mitä rakkaus on. Ja teini kihlat, voi elämä. Mulle henk.koht kihloihin meneminen on lupaus siitä että joskus menen naimisiin ko miehen kanssa. Perustan perheen ja olen onnellinen. Valitettavasti nykyään homma ei mene enää niin. Osittain rakkaus ja kihloihin ja naimisiin meneminen on menettänyt merkitystään.

Mutta rakkaudella on toisetkin kasvot. Meillä kertoi töissä kerran yksi vanhempi nainen nuoruudestaan, se ei ollut kaunista kuunneltavaa. Tässä hieman tiivistettynä ja ilman nimiä.
"Nuori ja nätti nainen löytää unelmiensa prinssin. He rakastuvat ja menevät naimisiin. Saivat ensimmäisen lapsen ja kaikki on loistavasti. Sitten miehestä alkaa paljastua piireteitä joita kukaan ei haluaisi nähdä. Mies alkaa käymään huorissa, ryyppää ja sitten... Alkaa hakkaamaan vaimoaan. Kunnolla, kuristaa, viiltää, siis kunnon perhe väkivaltaa. Noh sitten nainen tulee toisen kerran raskaaksi ja lapset pyörittävät arkea ja samalla mies naista. Nainen on monta kertaa ollut lähellä kuolla mutta silti.. Ei jätä miestään. Vasta kun naisen ystävät pakottavat naista tekemään poliisi jutun ja pahoinpitely syytteen pahemman kerran hakkaamisen jälkeen. Nainen on ollut lähellä halvaantua mutta se ei miestä liikuttanut vaan hakkasi lisää naista joka on maannut maassa verisenä ja liikkumattomana. Jotenkin hänet saatiin sairaalaan ja rankat hoidot olivat tehonneet ja nainen saatu käveleväksi ja hyväkuntoiseksi. Silti, hän palasi miehen luokse. Nyt vasta noin 20 vuotta sitten nainen teki päätöksen ja otti lapsensa ja kamansa ja muutti pois. Hankki lähestymiskiellon ja elää nyt onnellista elämää täällä, ilman miestään. Hän sanoi että kerrankin elämä on elämisen arvoista. Mutta silti, on se rakkaus kummallista kun se saa pysymään suhteessa jossa ei ole hyvä olla. "
 Rakkaus ei siis ole aina niin helppoa ja ihanaa kuin kuvitellaan. Mutta osa saa onneksi elää suhteessa jossa ei ole väkivaltaa, kyttäämistä ja nuuskimista. Silloin kuin noin tapahtuu ei ole enää kyseessä rakkaus, vaan osittain hölmöys jäädä vaikka tietää että ensimmäisen kerran jälkeen tulee toinen ja kolmas. Haluaisin pelastaa kaikki nämä naiset. Mutta valitettavasti en voi kaikkia pelastaa, mutta toivon että kaikki ne naiset jotka ovat olleet tai ovat tälläisessa suhteessa että miettisivät oikeasti sitä että onko se mies sen arvoinen että pitää olla hakattavana?

Mutta uskon silti että rakkaus on hyviä asioita, suurimmalle osalle ihmisistä. Juurikin niitä ruusunpunaisia ajatuksia ja siirappia sokerin päällä. Rakastakaamme siis kaikki toisiamme <3

maanantai 8. elokuuta 2011

Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään

Tämä on aika hassu aihe... Mutta kun  teen tämän ajastuksella niin kirjoitan siis lauantai päivästä.. Tässähän sitä tulee:

Varhaisaamiainen kotona
2dl  Multivitamiini mehua

Aamiainen töissä
2 ruisleipää, (voita,currykalkkunaa ja 15% juustoa)
mango-appelsiini jugurtti
ja mukillinen teetä

Lounas töissä
½ lautasellista salaattia (salaatinlehti,ananas ja jotain hassuja suolapähkinän näköisiä palloja)
Sianliha kastiketta
1/4 dl perunamuusia
2kpl ruisleipää ja voita
2x 2dl vettä

Siinä on nyt tähän mennessä eli klo 16.00... Illalla ois tarkotus kattoo leffaa ja hieman herkutella juustonaksuilla ja karkilla sekä ottaa ehkä yksi kylmä Kulta Lonkero.

Mun ruokailu on siitä hassua että en yleensä syö päivällistä, paitsi jos oon pitkässä päivässä töissä eli 14h. Ja koitan Pekan ohjeiden mukaan olla vähä hiilarisella dietillä mutta aina se ei onnistu kun tekee niin paljon mieli kaikkea. Mutta jos vertaan syömistäni nyt ja Turussa asuessani niin olen muuttanut jo siinä sitä niin paljon että pyrin välttämään viimeiseen asti valmis ruokia. Hassua kun Turussa melkeimpä elin niillä... Mutta se mikä mua harmittaa on se että silloin kun muutin tänne niin käytin aikaa ruoan miettimiseen, mitä/milloin/miten ym. kun nyt vain kävelen töissä ruokalaan ja pakkaan ruokaa lautaselle tai purkkiin osastolle mukaan. Sinäänsä helppoa mutta sitten kun on vp niin oon aivan hukassa että missä se ruoka nyt on... Harmillista.  Mutta ehkä siihenkin jossain vaiheessa panostan ihan täysillä mutta nyt tämä työpaikan ruokala on se parempi vaihtoehto...

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Päivä 3 – Minun vanhempani

Minun vanhemmat..Mitäpäs niistä nyt keksisi...Vaikkapa tälläistä...

Mun vanhemmat on parhaat. Nuorempana ja murkkuna tuntu että ne huolehtii liikaa ja on liikaa kiinni mun asioissa. Mutta nyt kun oon asunu yksin tässä "suuressa" maailmassa niin osaan arvostaa sitä että joku huolehtii ja soittaa perään. Tietysti nyt on aivan eri asetelmat kun silloin kun asuin kotona.

Molemmat mun vanhemmista, äiti ja isi on asunut koko ikänsä Turussa. Kun ne on tähän lapsien tekoon ryhtyneet ni ei ne varmaan ajatellut että sieltä tulee ensin mun veli ja kolme vuotta myöhemmin minä, the kauhukakara.

En ollut kuullemma kauhean helppo lapsi. Huusin kuullemma aika paljon ja kovaa, en syönyt jos joku liikkui samassa tilassa tai edes katsoi mua, tykkäsin purra erittäin paljon sekä viihdyin vaunuissa parvekeella kun oli kylmä. Olin jo silloin siis outolapsi.. Vaikka olin vaikea ja uhmakaskin murkkuna, vanhemmat ovat pärjänneet musta hyvin. Musta on tullut ihan kunnon ihminen, asun yksin ja pärjään omillani.. Olen saanut hyvät eväät elämääni ja nyt vasta osaan arvostaa sitä. Olen monesti miettinyt nyt ku menen bussilla joka paikkaan tai junalla että kuinka kivaa se loppujen lopuksi oli kun isi vei treeneihin ja haki, vaikka sillon se oli jotenkin noloa että vanhemmat on mukana. Tai kun käytin rautoja niin että aina jompi kumpi oli mukana kun niitä asetettiin tai poistettiin tai kun sanottiin " Pauliina ei enää tarvitse rautoja, me poistetaan nää kaikki nyt".

Nyt kun asun yksin niin osaan arvostaa sitä että äiti aina pesi vaatteeni ja silitti ja auttoi niissä. Nyt kun teen kaikki itse, saan syyttää vain ja ainoastaan itseni jos vaatteet menee pilalle tai ne ei ole pestynä. Mutta olihan siitäkin riitaa ja väittelyä kun joskus ei ollutkaan vaatteet pestynä ym. Muta kaipaan sitäkin jotenkin.

Mutta en silti kaikista riioista huolimatta voisi toivoa parempia vanhempia. Vaikke he eivät aina ymmärrä kaikkia mun oikkuja ja toiveita ym niin en silti vaihtaisi hetkeäkään pois. Vanhemmat <3

lauantai 6. elokuuta 2011

Päivä 2 – Eka rakkaus

Hmmm.. Ensimmäinen rakkaus.. Tarkoitetaanko tällä nyt ihmisrakkautta vai esine/asia rakkautta?
Noh kerron kummastakin jotain jos osaan... Sovellan hieman tähän kaikki rakkauteni... Tyypillistä minua! :D

Ihmisrakkaus...


Rakastuin jo päiväkodissa, olinkohan jotain 4-6 vanha. Rakkastuminen oli helppoa koska leikin aina poikien kanssa. Olin poikatyttö pienestä asti. Ensi rakkaus oli poika nimeltä Jan-Cristian. Olimme aina leikkineet yhdessä ja poika asui meidän lähelläkin joten tapaaminen oli hyvin helppoa. Meillä oli päiväkodin pihassa oma "koti" jossa aina leikimme kotia ja pussailimme. Otimme randomeita päiväkotilaisia meidän lapsiksemme ja kun siinä hetken aikaa ihmeteltiin että mistä ne lapset tulee niin jostain me se saatiin selville ja barbit hoitivat homman himaan. Vain lapsen mieli voi kuvitella että barbit voivat lisääntyä. Noh meidän rakkaus loppui siihen ku  poika muutti pois ja vaihtoi päiväkotia sekä ala-astetta, en ole sen jälkeen nähnyt poikaa. Rakastuminen oli siihen aikaan niin helppoa, voi vain pussailla ja leikkiä kotia. Nykyään on niin kova painostus että perhe ja lapset pitää syntyä äkkiä.

Toinen rakkauteni oli eräs Janne, todetaan vain hänestä sen verran että käytin liikaa aikaa ja rahaa häneen. Hänelle tärkeintä tuntui olevan alkoholi. Aina kun saavuin Helsinkiin oli mies joko ollut juomassa odotellessaan pari tai menimme jonnekkin juomaan "pari kaljaa". Noh suhdehan kariutui siihen kun enään jaksanut katsoa tai kuunnella sitä että mies oli kännissä kuin pieni käki tai niin kovassa darrassa että ei pysy mikään sisällä. Ja syyhän oli minun että ei koskaan ehditty näkemään. Tietysti... Nyt kun ajattelen oikein asiaa niin olin kyllä sen miehen kanssa enemmänkin kaveri kuin rakastavainen. Me ei esim. koskaan esitelty toisiamme vanhemmillemme, harrastimme hyvin harvoin seksiä (minulle tärkee) koska miehellä ei ottanut juurikaan koskaan eteen edes, ystävät jäivät myöskin välistä ja tutustumatta.. Paljon kaikkea mikä on kuitenkin aika tärkee minusta..

Nykyiseen rakkauteeni verrattuna, kaikki tuo edellinen on ollut vain pahaa unta. Minulla ja S:llä menee oikeasti hyvin. Nytkin mies on punkannut viikon mun luona, ei olla tapeltu eikä väitelty muuta kuin leikkisästi. Toisaalta kunnon riita tai väittely puhdistaisi ehkä ilmaa mutta ei meillä ole oikeastaan mitään mistä saada riitaa aikaseksi. Koska kaikki lukijat jo oikeastaan teitää mun ja S:n tapaamisen ja kaiken niin en ala kauheasti tässä siitä enää selittelemään. Ja se mikä tästä rakkaudesta tekee parhaan on se että tämä on oikeastaan juurikin sitä Rakkautta isolla R:llä. Mies tosin sanoi sen hauskasti.. Olimme Annilla ja jotain me puhuttiin tunteista ja kysyin vain mieheltä että "Rakastatko sä mua?" ja mies vaan pienessä kaljassaan nyökytti ku viimistä päivää ja kun halattiin ja pussattiin niin mies kuiskasi korvaan että "Oot ensimmäinen ketä kohtaa mulla on tunteita oikeesti"

 Noh mitenkäs sitten ne muut esine/asia rakkaudet....

Rakastan suklaata. Sitä ei voi koskaan syödä liikaa eikä sitä ole koskaan tarpeeksi. Himon ja inhon välillä mennään mutta en voisi elää ilman suklaata. Se on vain jotian mitä ilman en voisi elää. Suhteemme suklaan kanssa on alkanut jo lapsuudesta kun aina joka joulu oli pakko saada suklaajoulukalenteri. Noh suklaathan syötiin ensin ja mukamas salaa vanhemmiltani mutta se oli vain niin hyvää. Suklaa menee kaikissa mahdollisissa muodoissa, jäätelönä,palana,keksinä.....

Rakastan myös erilaisia Hello Kitty kamoja, kuten olette ehkä lukeneet (hups!). Mutta tämäkin suhde ei ole helppo, oikeastaan viha-rakkaus suhde on muuttunut vain rakkaudeksi. Omistan jonkin verran Hello Kitty kamaa mutta enemmänkin voisi olla. Nyt toiveena olisi, neliö hieman nopan näköinen Hello Kitty- herätyskello. Entressessä oli sellainen mutta nyt en oo taas nähny sitä että joku onnekas on sen varmaan ostanut mutta se en ole ollut minä.. :/. Mäybee joku päivä se olen minäkin...


Rakastan jonkin verran myös lukemista. Olen hyvin hidas lukemaan mutta jos kirja on oikeasti hyvä voin lukea sen nopeastikkin, jos vain saan tarpeeksi aikaan tälle. Minulla kun on hahmotushäiriö niin en aina ihan pääse niin jyvälle mitä kirjassa lukee kun rivit hyppivät välillä ja kirjaimet vaihtavat paikkaa. Mutta lippuun kaikki tulee luetua.



Tälläisiä rakkauksia nyt tällä kertaa taas... Paljastukset senkun jatkuvat....HUI !

perjantai 5. elokuuta 2011

Päivä 1 – Esittele itsesi

Esitteleminen, asia jota pelkään ja vihaan. Se on alkanut pienestä asti kun kouluissa on aina joutunut esittelemään itsensä koko luokalle ja kertomaan tyhmiä juttuja.. Mutta tehdäänpäs tästä hyvä ja positiivinen kokemus...


Eli aloitetaan sitten, nopeasti niin se on ohi niikuin laastarin pois otto...

Pauliina Suominen
  • 21v
  • Olen horoskoopiltani vesimies, ja uskon joihinkin horoskooppeihin
  • muutti alkuvuodesta Espooseen.
  • seurustelen ihanan S:n kanssa<3
  • Olen syntynyt ja kasvanut Turussa.
  • Olen valmistunut ammatti-instituutista lähihoitajaksi vuonna 2009.Olen käynyt kaksoistutkinnon mutten saanut yo-lakkia
  • Olen harrastanut jostain 3 luokalta asti koripalloa Turun  Riennosa.Lopetin vuonna 2007, polvileikkauksen vuoksi
  • Nykyään harrastan kuntosalilla käyntiä ja ryhmäliikunta tunteja sekä pt:n kanssa treenaamista
  • Unelma ammattina on hoitoalan lisäksi PT-koulutus ja ryhmäliikunta ohjaajan koulutus
  • Olen aina ollut ylipainoinen, siitä saakka kuin muistan
  • Omistan aivan liikaa vaatteita ja laukkuja sekä kenkiäkin
  • Stressaan liikaa kaikesta
  • Minulla on vain muutama hyvä ystävä joiden kanssa olen tekemisissä
  • Haaveilen tulevaisuudesta melkein joka päivä mutta tuntuu että haaveet eivät toteudu koskaan
  • Aloitan elokuussa Eiran aikuislukionja suoritan koko lukion oppimäärän
  • Haaveilen koiran pennusta
  • Vihaan ihmisiä jotka eivät pidä lupauksiaan
  • Vihaan että ihmiset puukottavat aivan liian usein selkään vaikka kuinka vannovat etteivät koskan sitä tee
  • Unelma lomani olisi päästä Malediiveille rantalomalle ja New Yorkiin kaupunki/shoppailu lomalle. 
  • Rakastan suklaata
  • Nautin välillä siitä että saan olla yksin kotona ja vain olla tekemättä mitään
  • Tykkään tehdä ruokaa mutta nykyään en näe sitä "vaivaa" että tekisin vain itselleni ruokaa
  •  Jos en olisi uskaltanut muuttaa Espooseen viettäisin Turussa onnetonta elämää


Tälläistä nyt ainakin minusta... En keksi enempää mutta täydennetään sitten jos tulee mieleen :)